BFF – Muutama sana ystävyydestä

Olette kai törmänneet BFF – best friends forever - koruihin, paitoihin, puhelimen kuoriin ja muuhun sälään, jolla parhaat ystävät voivat kertoa ystävyydestään toiselle? Niin minäkin. Kuljin yhtenä päivänä kaupungilla ja edessäni käveli ilmeisesti parhaat ystävykset, tai näin ainakin tulkitsin heidän asunsa perusteella,  heillä kun oli samanlaiset hupparit, joiden selkämyksissä luki: BFF, best friends forever sekä nuoli, joka osoitti toista.

Täytyy myöntää, että huppari oli katseenvangitsija, mutta ostaisinko samanlaisen itselleni ja ystävälleni? – en tiedä, tuskinpa. Jäin kuitenkin katselemaan edessäni verkkaiseen tahtiin kulkevia tyttöjä ja miettimään heidän asujensa sanomaa - ystävyyttä.

Mikä tekee jostakin besun eli parhaan kaverin? Onko minulla besua? Tai voiko niitä siis olla monta, pitääkö olla vain yksi? Onko tosiaan niin, että kun besuksi on ryhdytty, niin sitten besuja ollaan läpi koko elämän? Mitä jos ystävyyteen tuleekin särö? Mitä sitten tapahtuu? Luovutetaanko huppari tai korun toinen puolikas toiselle?

Jäin miettimään omia ystäviäni vuosien varrelta, niitä tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa olen jakanut salaisuuksiani.  Yksi heistä on kämppikseni Sonja.

Kyllä se vaan niin on, että kun asuu yhdessä jonkun kanssa ja jakaa ruokalaskun, siivousvuorot, aamiaiset ja hampaiden pesuhetken, niin sitä jotenkin ihan eri tavalla liimautuu yhteen.

Ja tietenkin on sitten ne mystiset kemiat, jotka joko kohtaavat tai sitten eivät. Meillä Sonjan kanssa yhteinen aaltopituus löytyi lähes heti, ja kun takana on liuta käänteentekeviä yhteisiä kokemuksia ja kohelluksia, niin perusta elinikäiselle ystävyydelle on luotu.

Mitä sitten ystävän kanssa tehdään? No ihan mitä mieleen pälkähtää, mutta ennen muuta nauretaan yhdessä! Tosiystävän kanssa kikatushepuli on luonteva osa yhdessäoloa, eikä pieruhuumorin kanssa tarvitse kursailla.

Nauru sitoo yhteen, mutta niin tekee myös suru. Nimittäin toinen tosiystävyyden mittari on myötätunto, kun mieli on apea ja itku herkässä, on tosiystävä se, jonka kainaloon voi käpertyä potemaan ilman sanoja – hän kyllä ymmärtää.

Nyt kun mietin, en voi muuta todeta kuin että olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla on ystävä, jonka kanssa jakaa ilot ja surut… ja kämppä! Ties vaikka ostaisimmekin ne BFF hupparit,  voisimmepa sitten eläkepäivillä hupparimummoina muistella yhdessä opiskeluaikojemme kohelluksia! :D

Pitäkää huoli ystävistänne! Pus! 

RYHTIÄ! – sekä iloa ja virkeyttä parijoogasta

Hei ihanat,

viime aikoina on ollut  kaikenlaista menoa, enkä ole hetkeen ehtinyt päivittää tätä blogia, mutta täällä ollaan taas! Jaa että missäkö olen huidellut niin kiireisenä…? Noh, sanotaan näin, että tässä on ollut kaikenlaista pientä säätöä niin opiskelu- kuin ihmissuhde rintamallakin.

Kaikenlaiseen säätöön liittyen, tällä viikolla sattui myös tilanne, jossa ajauduin parijoogaan. Jep. Ei siitä sen enempää, että miten siihen tilanteeseen ajauduin, mutta itse parijoogasta kyllä. Nimittäin, innostuin aika lailla yhdessä tehtävistä tehokkaista liikkeistä. Olen ennen jonkin verran joogannut, mutta aina yksin. Joogaaminen minun tapauksessa on  ollut sellaista omaan kuplaan käpertymistä ja ajattelin että liikesarjojen tekeminen toisen kanssa olisi jotenkin hankalaa ja kiusallista. Mutta ei, oli yllättävän kivaa joogata ja venytellä toisen kanssa.

Tuon yhteisen tuokion seurauksena ajattelin tehdä ryhtiliikkeen,  kirjaimellisesti. Nimittäin, tässä yhtenä päivänä, selkääni oikoessa, laskin huvikseni, että vietän vuorokauden aikana keskimäärin 6 tuntia istuma-asennossa. Eipä siis ole mikään ihme, että niskaa särkee, veri ei kierrä päähän ja selkä on väsynyt, puhumattakaan siitä, että mitä tämä kaikki istuminen tekeekään ryhdilleni… Oli siis oikeastaan onni että ajauduin joogaamaan kämppikseni kanssa, sillä se sai minut myös heräämään, en halua olla kyömyselkä!

Päätin siis, että alan venytellä ja /tai joogata päivittäin, vaikka vain edes yhden liikkeen päivässä jos on kiire. Eikä kehonhuolto teillekään pahaa tee, rakkaat lukijani, ja siksipä taltioin muutaman helpon liikkeen teidänkin iloksenne.

Syvähengityksillä on hyvä aloittaa, happi kulkee kehoon, samalla kiireet karisevat ja mieli rauhoittuu. Risti-istunta tekee myös hyvää ryhdille. Pidä selkä suorana ja hengitä muutaman kerran nenän kautta syvään sisään ja suun kautta hitaasti ulos.

Hengittelystä on helppo siirtyä seuraavaan liikkeeseen, joka venyttää sisäreisiä. Edelleen, kiinnitä huomiota istuma-asentoosi, älä päästä selkää notkolle, vaan pidä hyvä ryhti. Istukaa parin kanssa vastakkain, ottakaa toisianne kädestä kiinni ja laittakaa jalkapohjat yhteen. Tässä asennossa on hyvä olla muutaman syvähengityksen verran.

Tämä liike lisää yläkehon liikkuvuutta.  Sinä joka teet paljon istumatyötä, muista kiertoliike, päivittäin! Istukaa parin kanssa risti-istunnassa vastakkain ja ottakaa toisianne kiinni kuvan osoittamalla tavalla. Toistakaa liikettä muutaman hengityksen verran ja sitten vaihtakaa puolta, jotta toinenkin puoli venyy.

Okei, sitten vähän vaativampi liike, joka tekee hyvää tasapainolle, selälle  ja keskikehon syville vatsalihaksille….ja on hauskaa. (Mutta olkaa varovaisia!) Kun makaat maassa, huomioi ettei selkäsi mene notkolle.

Tämä on ihana ja rentouttava venytys, joka avaa rintakehää ja venyttää selkää. Istukaa parinne kanssa selät vastakkain. Toinen kumartuu eteen ja toinen kallistuu eteen kumartuvan selkää vasten taaksepäin. Taas muutama rauhallinen hengitys ja sitten vuoro vaihtuu toisinpäin.

Tämä on niin kiva ja helppo liike jolla olisi hyvä aloittaa vaikka jokainen päivä sillä se saa energiat virtaamaan. Ottakaa parinne kanssa toisianne lujasti käsistä kiinni ja nojatkaa kumpikin omalla painollanne hieman taaksepäin. Kallista päätäsi myös hieman, ei liikaa, taaksepäin.

Tässäpä tämä tällä kertaa, pitäkää itsestänne huolta ja askel ryhdikkäänä! Ja hei, yksikin liike päivässä on parempi kuin ei mitään…