GO WILD!

Joo, lausahdus jota ei ehkä uskoisi kuulevansa minun suustani. Tai siis miksei?!

Myönnän, että mun tyyli on enemmänkin konservatiivinen ja käytän paljon aikaa löytääkseni laadukkaita, ei niin huomiota herättäviä klassikkovaatteita, joita on helppo yhdistellä toisiinsa ja jotka myös kestävät aikaa. Vaatekaappini väriskaala ei tosiaan hypi silmille, sieltä kun löytyy lähinnä farkunsinistä, pastellisävyjä ja maanläheisiä värejä.

Kuten kämppikseni totesi, mä olen vissiinkin ”sellanen perustyyppi – tavallinen”.

Jep. Niin kai sitten. Mutta MITÄ SITTEN? Ja sitä paitsi, mikä se tavallinen enää tänä päivänä oikeastaan on, kun kulttuurit sekoittuvat ja monikulttuurisessa suomessakin on jos jonkinlaista tavallisuutta?

Yksi vannoo tuulipuvun vetovoimaan, toiselle hijab edustaa tavallisuutta, kolmas sonnustautuu siivotessaankin lenkkeilytrikoisiin ja joissain paikoissa hipsteripipo on lähes jokaisella vastaantulijalla.

Kun nyt mainitsin monikulttuurisuuden, on minusta aivan mahtavaa se, kuinka etno vaikutteet näkyvät taas muodissa! Afrikka ja Aasia inspiroivat minua ihan mielettömästi, etenkin juhlapukeutumisessa.

Tänään kuitenkin stailasin rohkeamman asun, jota, ehkä voisin pitää vaikka arkena…tosin pitänee ensin vähän totutella ;) 

(Tällä tyylillä tuskin hukun tapettiin…PING Sonja! Tälle asukokonaisuudelle annoin nimeksi: Minun Afrikkani (P.S. Myös ihana elokuva jos et ole nähnyt…) Keneltäkään ei varmaan ole jäänyt huomaamatta, että olen vähän innostunut minimitasta! (Ai vähän?! …kutsuisin tätä jo pikemminkin minimaniaksi! )

Koska mekko on lähes mustavalkoinen, ajattelin että asu kaipaa jotain väriä - eivätkö nuo raikkaat mintun väriset ballerinat istukin tähän asuun kuin nenä päähän?! 

On ollut ilo huomata kuinka katukuvaan on taas alkanut ilmestyä näyttäviä hattuja, huiveja, pantoja ja muita päähineitä. Niillä saa nopeasti päivitettyä arkisenkin asun. (…ja laiska hiustenlaittaja peitettyä huonon kampauksen tai pesemättömät hiukset!) Tämä sininen turbaani on todellinen katseenvangitsija, joka ehkä vielä vaatii vähän totuttelua - mutta on se kaunis! 

Kuten jo aiemminkin olen maininnut, näyttävät printtikuviot ovat tehneet paluun. Tämän mekon juttu on ehdottomasti tämä rohkea kuviointi. 

Kun asu on näin selkeälinjainen ja mustavalkoinen, voi huoletta lähteä revittelemään värikkäillä asusteilla. Mainitsinkin jo nuo mintun väriset kengät, mutta turbaanin alta paljastuu vielä yksi värikäs yksityiskohta, nimittäin nämä ihanan kesäiset kukkakorvikset! 

VAPISEVAT KÄDET JA KYLMÄN HIKI - ESIINTYMISVARMUUTTA STAILAUKSEN AVULLA?

Moi taas kaikki ihanat lukijani!

Kulunut viikko on kyllä pitänyt sisällään jos jonkinmoisia tilanteita ja mulla on ollut mielessä monta aihetta, josta haluaisin teille kirjoittaa. Pyöritellessäni niitä mielessäni, huomasin että jäin pohtimaan yhtä tiettyä tällä viikolla tapahtunutta episodia ja päätin omistaa tämän postaukseni asialle, jonka uskon vaivaavan hyvin monia teistä.

Tunnistat itsekin varmaan sen tunteen kun kädet hikoilevat, sydän meinaa tulla rinnasta ulos ja happi on loppumassa juuri, kun sinun pitäisi pitää puhe juhlayleisön edessä. Tai sen, kun sinun pitäisi kävellä luokan eteen pitämään esitelmä ja huomaat, että kädet tärisevät niin, että esitelmäpaperit ei meinaa pysyä näpeissä. Tai kun työpaikkahaastattelussa yrität vakuuttaa työnantajan siitä, että olet pätevä, osaava ja juuri oikea valinta hommaan, niin kaikki sanat yhtäkkiä katoavat kuin tuhka tuuleen ja saat aikaiseksi vain idioottimaisen virneen kasvoillesi.

Lohdun sana, et ole yksin - esiintymisjännitys ja ramppikuume ovat hyvin yleinen vaiva, josta jopa monet ammattinäyttelijätkin kärsivät.

Onneksi taudin oireita voi helpottaa ja siitä voi jopa parantua täysin – keinoja on monia. Huolellinen valmistautuminen on varmasti paras keino hallita esiintymispelkoa, kun tiedät mistä puhut, voit luottaa itseesi ja onnistumiseesi. Jotkut kuvittelevat niin sanotun turva-alueen ympärilleen selvitäkseen kuumottavasta tilanteesta yleisön edessä, ja rauhoittuvat jo pelkästä ajatuksesta. Toiset taas hallitsevat hillitöntä käsien tärinää pitämällä kädessään ns. ukkosenjohdatinta, eli kynää tai muuta esinettä, joka auttaa suuntaamaan ajatukset pois hermoilusta.

Mulla on vielä yksi erinomainen apu esiintymisvarmuuden lisäämiseen. Se on asianmukainen pukeutuminen ja huoliteltu ulkonäkö eli oikea stailaus.

Tässä taannoin pääsin todistamaan tilannetta, jossa erittäin fiksu, asiantunteva ja sanavalmis ystäväni yllättäen meni täysin puihin ja sanattomaksi, kun hänen piti puhua kameralle. Tietenkin halusin auttaa ystävääni ja ajattelin että oikeanlaisen stailauksen avulla hän löytäisi itsevarmuutta esiintymiseensä.

Tästä seurasi hauska kuvaussessio ja inspiroiduin kehittäessäni hänelle niin sanotun asiantuntijalookin.

Sonja on yksi positiivisimmista ihmisistä jonka tiedän ja halusin että se aurinkoisuus mikä hänessä on, välittyy myös pukeutumisessa, siksi valitsin teemaksi keltaisen. Asu on muuten hyvin klassinen ja pelkistetty, mutta kauniin keltainen jakku tuo siihen pirteyttä ja särmää.

Sonja on tuleva psykologi ja siispä ajattelin, että hänen tyylinsä ei voi olla liian huomiota herättävä, jotta asiakkaiden olisi helpompi kohdata hänet. Ja joo, niin klisee kuin se onkin – rillit luovat uskottavuutta!

Okei….tämä fysiikan kirja on jo ehkä vähän liioittelua, mutta en voinut vastustaa sen käyttöä kuvausrekvisiittana, sopiihan tuo vanha kirja tähän tilanteeseen kuin nenä päähän – eikö?!

Vaikka itse sanonkin, lopputulos on aika onnistunut; tyylikäs, mutta ei turhan huomiota herättävä ja nuorekas, mutta ei liian päällekäyvä.

P.S. Sonjan tapauksessa stailaus ei ollutkaan se oikea lääke hänen esiintymiskammonsa nujertamiseen, vaan Sonjan keissi ratkesi niin, että hän lopulta voitti kamerakammonsa olemalla täysin oma itsensä ja toimimalla juuri oman päänsä mukaan. Eli summa summarum: stailauksesta on apua, mutta lopulta itsevarmuus kumpuaa varmaan siitä tunteesta että on vaan aidosti ja rehellisesti sitä mitä on. :)

OI, NUO UUDET IHANAT MEKKONI!

Olen lapsesta asti rakastanut mekkoja ja pikkutyttönä ajattelin, että mitä enemmän pyörivää helmaa, rimpsuja ja röyhelöitä, sen parempi. (Sittemmin olen tosin oivaltanut että less is more… )

Teittekö te koskaan sitä lapsena, että pyöritte, pyöritte ja pyöritte vaan niin että helmat nousi korviin? -Ai että mikä vapauden tunne ja olemassaolon ihanuus noissa hetkissä oli!! Jostain syystä nämä muistot pulpahtivat pintaan tänään ja inspiroivat minua, ja vaikka mulla ei tällä hetkellä helmat niin hulmuakaan, elämä on yhtä pyöritystä joten päätin pyhittää tämän postaukseni ihanille mekoille.

Nyt on sikäli kiinnostava aika, että sekä ysärimuodin että 1960- ja -70 –luvun vaikutteet näkyvät vahvasti. Mekkojen helmat seilaa maksista miniin ja kukin valitkoon siitä sitten itselleen sen sopivan pituuden.

Mä valitsin tällä kertaa neljä hienoa minimekkoa, joista olen valtavan innostunut! Näissä mekoissa näkyy vähän myös vaikutteita viime aikojen trendeistä; on pastellisuutta, näyttäviä kirjailuja, graafisuutta ja kiiltoa.

Tämä laventelin värinen pelkistetty mekko henkii 60 –lukulaista tyttömäisyyttä. Se on ajaton, tyylikäs ja herttainen mekko joka käy moneen tilanteeseen. Rakastan tätä sävyä joka saa ihoni hehkumaan! 

Tämän graafisen mustavalkoisen mekon juttu on ehdottomasti taidolla tehty, näyttävä ja hieman humoristinen koristelu. Mekon kaunis istuva leikkaus ja yksinkertainen siluetti tekevät siitä monikäyttöisen ja ajattoman luottovaatteen, joka on helppo yhdistää niin jakun, farkkupusakan kuin neuletakinkin kanssa – tämä on ehdottomasti yksi lempimekoistani! 

Miauuuu!! Eivätkö nämä kissat olekin vastustamattomia!! Eikö tämä feminiini ja romanttinen pastellimekko olekin kuin unelma tai pieni hattarainen päiväuni?! (Jotkut yhä vannovat pöllökuosin nimeen… mä jotenkin ajauduin näiden ihanien kissojen pariin :)) Miten herkkä voi yläosa olla?!! - Rakastan näitä kevyen harsomaisia pilkkuhihoja!

Olen aina pitänyt takkimekoista niiden käytännöllisyyden vuoksi. Tässä juhlallisessa luomuksessa on musta hauskasti leikitelty takkimekon idealla. Etenkin materiaalivalinta, joka henkii arvokkuutta, tekee mekosta todella kiinnostavan – ja nämä näyttävät puhvihihat ovat kerta kaikkiaan upeat.

CASE MAISA - eli kuinka tehdä kuvausmeikki mainokseen

Kuinka monta kertaa olet pysähtynyt katsomaan kuvaa mainoksen viehkeästä kaunottaresta ja huokaissut syvään – näyttäisinpä minäkin tuolta kotiaskareissani! No, lohdun sana, kukaan meistä ei näytä.  Mainoksien kaunottaret ovat hyvin tehdyn meikin, stailauksen, oikean valaistuksen ja taitavan kuvauksen lopputulos.  

Koska kämppäkaverini on luovalla alalla, pääsin minäkin osallistumaan mainoskuvauksiin ja loin Maisasta (…joka kyllä ilman meikkiäkin on  upea ilmestys) mainoksen viehkeän kaunottaren.  Tässä step by step vaiheet siitä, kuinka hyvä ja kestävä meikki tehdään.  Huom! Kuvausmeikki on aina vahvempi, koska voimakkaat valot vaikuttavat siihen kuinka intensiivisenä sävyt kameraan taltioituvat. Nämä vinkit on tarkoitettu toimimaan yleisesti hyvän meikin perustana, mutta tosiaan, tällä kertaa, kun kyse on kuvausmeikistä, käytimme hieman vahvempia sävyjä – ole siis maltillinen kun teet arkimeikkiä! 

1) Kauniin meikin A ja O on hyvä pohjameikki, siihen siis kannattaa keskittyä huolella. Pohjameikki ei saa olla liian tumma eikä liian vaalea, vaan sävyn tulisi olla mahdollisimman lähellä oman ihon sävyä. Valintaan kannattaa siis käyttää aikaa ja harkintaa ja mahdollisuuksien mukaan myös asiantuntijan apua.

2) Kuten maalaamisessa, remontoimisessa, ruoanlaitossa tai oikeastaan missä tahansa tekemisessä, oikeat työvälineet pelastavat monelta murheelta! Satsaa pensseleihin ja suteihin, pese niitä käytön jälkeen ja pidä hyvää huolta työvälineistäsi, niin ne palvelevat sinua vielä pitkään. Pidä meikkipakki, laukku tai se missä sitten meikkejäsi säilytätkään, järjestyksessä ja puhtaana. (Vinkki: Muki tai kynäteline on käytännössä hyväksi havaittu säilytyspaikka pensseleille ja meikkikynille!) 

3) Korostus. Jokaisella on omat hienot piirteensä joita korostaa, joillakin ne ovat silmät, toisilla kulmakarvat tai vaikka pisamat, ja esim. minulla suu ja huulet. Kannattaa siis viettää tovi siellä peilin edessä ja tutkia omia kasvojaan ja vahvuuksiaan. Maisan meikkaaminen oli sikäli kiitollista puuhaa, että tällä nuorella naisella on a) loistava iho b) mieletön kasvojen luusto c) TODELLA KAUNIIT SILMÄT! -Päätimme siis korostaa silmiä. (Vinkki: Jos laitat paljon tummaa luomiväriä, taputtele silmän alle ilmava puuterikerros, näin huolella rakentama pohjameikki ei tuhriinnu jos luomiväriä varisee ja puuteri on helppo sutia pois) 

4) Poskipuna ja varjostus. Kuvausmeikissä erityisen tärkeää on saada kasvoihin moniulotteisuutta, jotta ne eivät näytä liian tasaisilta. Kasvojen muotoilu alkaa sillä, että varjostan kasvoja kevyesti esim. aurinkopuuterilla., jota levitän ohimoille hiusrajan tuntumaan sekä kauttaaltaan kasvojen ”kehys alueille”. Otsan etuosaan, nenään ja leukaan laitan usein ns. highlight tuoteta, joka tuo valoa kasvoille. Lopuksi levitän hippusen poskipunaa korostamaan poskipäitä. (Vinkki: Muista kohtuus tässäkin asiassa, sillä ethän halua näyttää veistokselta…) 

5) Huoliteltu huulimeikki. Melkein mikä tahansa sävy olisi käynyt Maisalle, mutta totesimme yhteistuumin, että trendikkäästi raikkaan marjainen ja kuultava puna sopii tähän silmämeikkiin. Lähes näkymättömäksi häivytetty ja huolellinen rajaus tekee huulimeikistä siistin ja viimeistellyn. (Vinkki: Kuvausmeikkiä tehdessä kannattaa valita mieluummin astetta tummempi kuin vaaleampi sävy, arki meikissä päinvastoin) 

6) Eikö hän olekin todellinen kaunotar?!!

7) Mulla on sellainen tunne että tämä kaunotar on pian valmis hurmaaman kenet tahansa… ja meikkaajankin on helppo hymyillä kun on tyytyväinen omaan työhönsä. (Vinkki: Tässä hommassa kuitenkin ehdottomasti palkitsevinta on nähdä asiakas joka on itse tyytyväinen meikkiin!) 

8) Minä ja mun pensselit… joo, myönnän, olen pensselihullu! 

9) Hiukset viimeistelen yleensä lopuksi ja tässä tapauksessa halusin että Maisalla on rento ja luonnollinen olo, joten jätimme hiukset luonnollisen kuohkeaksi emmekä sumuttaneet liian paksua lakkakerrosta. (Vinkki: Tämä pätee myös arkena, paksu ja tahmainen lakkakypärä päässä on vaikea olla rento ja luonnollinen. )

MAGEETA ELÄMÄÄ – kuinkas muuten?

Siitä on vierähtänyt luvattoman pitkä aika, kun viimeksi olen jakanut teidän kanssa elämääni, mutta ei se mitään, tässä olen taas. Koska aikaa on kulunut, päätin uudistua ja annoin juhlallisesti blogilleni uuden nimen, joka on nyt Mageeta elämää. Olen superinnoissani, toivottavasti tekin!

Viime aikoina mulle on tapahtunut mullistava elämänmuutos, olen nimittäin muuttanut uuteen kaupunkiin ja aloittanut opiskelut. ( …joo, intohimoisen kuntoilun ohella harrastan nykyään myös päivittäistä aivojumppaa :D ) Täällä blogissa haluan jakaa teidän kanssa elämääni, kertoa vähän opiskelijan arjestani ja kaikesta siitä mikä inspiroi - tyyliä tietenkään unohtamatta!

Tällä hetkellä ihanimpia asioita ovat aamulenkit Tammerkosken rannalla, höyryävä kuppi kahvia aamun ensimmäisellä luennolla ja ehdottomasti kunnon laukku joka ei jätä pulaan raskaimmankaan tenttikirjavyöryn alla!

Tässä tunnelmia uudesta kotikaupungistani Tampereelta!