Katse kohti uutta!

Uudistunut blogi on muuttanut osoitteeseen mageetaelämää.fi

Tervetuloa lukemaan :)

KURKISTUS KÄSILAUKKUUN – kaikki se tärkeä mikä kulkee mukana

Voi kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että laukkumuoti suosii nyt suuria ja käytännöllisiä laukkuja,  minä kun en ole mikään pienten pussukoiden ystävä.

Minulle laukku on ensisijaisesti elämää helpottava käyttöesine, joka vetää sisäänsä kaiken tarvittavan ja on käytännöllinen käytössä. …okei, ilman kauneuspisteitä en kyllä laukkua osta.

Hyvä laadukas laukku on hintansa väärti. Tällä en nyt tarkoita sitä, että pitäisi tuhlata omaisuus pelkästään logon vuoksi, ehei. Jos maksat, maksa laadusta, hyvästä suunnittelusta ja käytännöllisyydestä.

Tällä hetkellä olen innoissani tästä vaaleanpunaisesta unelmastani, se on mun luottoasuste, kamu, kaveri ja frendi, joka ei jätä pulaan.  Tähän laukkuun mahtuu kaikki mitä tarvitsen plus vähän enemmän. Säädettävä hihna on kestävä ja hyvä, laukkua on helppo kantaa ja erityisesti minua ilahduttaa tämä pieni yksityiskohta; nappulat laukun pohjassa! Nerokasta eikö vain?! Nappulat pitävät huolen siitä, että heleän värinen laukkuni ei likaannu kun lasken sen lattialle. Arvostan todella tällaista tuotesuunnittelua.

No mitä sitten laukussani kannan, kun sen tulee olla niin tilava?

Sääkartta näyttää ailahtelevalta, joten käsilaukkuun on mahduttava sateenvarjo sekä hansikkaat. 

Jos joskus tässäkin blogissa olen maininnut, että ilman silmämeikkiä en lähde edes maitoa ostamaan, niin voisin lisätä tuohon vielä huulirasvan ja huulikiillon, sillä molemmat, tai ainakin jompikumpi niistä, löytyy aina käsilaukustani. 

Viime aikoina olen myös alkanut kuljettaa mukana korua, ihan vaan sen vuoksi, jos  päivän aikana saan yllättävän kutsun juhliin, syömään tai vaikka työhaastatteluun. Näyttävän korun avulla voi kohottaa arkisenkin asun  hieman salonkikelpoisemmaksi.

Kuinka voisinkaan tulla toimeen ilman puhelinta tai lompakkoa? –en mitenkään.

Laukustani löytyy aina myös kynä ja muistilehtiö, sillä monesti saan ideoita esim. linja-autossa istuessani. Olisi hutera olo, ellen tietäisi, että pystyn kirjoittamaan tai luonnostelemaan ideani muistiin saman tien. Eikö muuten olekin aivan ihana tämä uusi lehtiöni, rakastan sitä!

Tuon kaiken lisäksi, laukustani löytyy kaikenlaista (epäkuvauksellista) pikkusälää kuten kuulokkeet, särkylääkkeitä, nenäliinoja, leffalippuja, hammasharja, loputon määrä vanhoja kuitteja…. 

Kun lähdet laukkuostoksille, harkitse, tutki ja kokeile ennen kuin sijoitat liikaa pelkkään logoon. Mieti mikä on sinulle laukun tärkein ominaisuus, pitääkö sen mahtua fillarin etukoriin? Kannatko sitä käsivarrella vai olisiko kenties reppu käytännöllisempi? Onko musta tai ruskea sittenkään se paras värivaihtoehto, vai voisitko piristää vanhaa talvipalttootasi värikkään laukun avulla? Onko laukussa vuori? Onko siinä riittävästi taskuja? Onko hihna liian liukas, niin että se ei pysy harteilla, vai kenties turhan kitkainen että se on vaikea saada harteille? Jos kotimatkasi sisältää kilometrikaupalla kävelyä räntäsateessa, kannattaako sittenkään satsata mokkalaukkuun tai vaaleaan nahkaan, vai kenties sijoittaa materiaaliin joka hylkii vettä eikä likaannu?

Hyvä laukku on uskollinen kumppani jonka arvon tajuaa viimeistään sitten kun on viettänyt hetken arkea epäkäytännöllisen laukun kanssa. I love my pink bag!

RISE AND SHINE! –onko aamiainen päivän tärkein ateria?

Lapsuudesta asti äitini on neuvonut minua syömään kunnon aamiaisen, se kun on päivän tärkein ateria. Tätä neuvoa olenkin kuuliaisesti toteuttanut, syönyt kiltisti aamupuuroni ja todennut  kuinka hyvän aamiaisen voimalla jaksaa pitkään.

Noh, tässä yhtenä päivänä sitten silmiini osui lehtiartikkeli, jonka mukaan ryhmä  kansainvälisiä tiedemiehiä on kumonnut kyseisen väitteen – heidän tutkimustuloksiensa perusteella aamiaisen tärkeys muihin päivän aterioihin verrattuna ei ehkä olekaan niin merkityksellinen kuin olemme luulleet. Whaat?!

 Noh, sanoivat tiedemiehet mitä tahansa, minulle se on päivän tärkein ateria, r a k a s t a n  aamiaisia! Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin, on hyvä aamiainen yksi asia joka pelastaa päivän.

Mä olen yrittänyt panostaa kiireettömiin aamiaisiin erityisesti viikonloppuisin, kun arkena ei välttämättä riitä aikaa eikä energiaa. Mutta mutta, juuri nuo pienet hemmotteluhetket olisivat tärkeitä myös arkena, ja mikäs olisi sen ihanampaa kun katkaista kiireinen viikko unelma-aamiaisella vaikka keskiviikkona?! 

Mikä se itsensä hemmottelijan unelma-aamiainen sitten olisi? 

Kuten tiedätte, olen esteetikko ja olen sitä myös keittiössä,  minulle on tärkeää se miltä ruoka näyttää. Tykkään asetella ruokani kauniisti lautaselle ja haluan nähdä värejä, siksi lautasellani on paljon tuoreita kasviksia ja hedelmiä.

Rakastan meloneja, hunajamelonia, cantaloupemelonia ja arbuuseja, kiwi hedelmä on paitsi loistava C-vitamiinin lähde, myös kaunis ja ihanan makuinen.

Osa teistä saattaa jo tietää että lapsena haaveilin muuttavani Pariisiin – joo, sisälläni asuu pieni ranskatar, ah oui!  Tämä ranskatar ei voi vastustaa croissanteja… ja kun niiden sisällä on hyvää brie juustoa ja ehkäpä mansikka, niin…

Kunnon maitokahvi on unelma-aamiaisen perusta. Ja jokaisen aamun perusta. Aamulla on vain kerta kaikkiaan pakko saada k a h v i a !

 Rakastan myös jogurttia sekä mysliä. Usein sekoitan niitä keskenään ja laitan tuoreita hedelmiä joukkoon. Yksinkertaista ja hyvää.

Yritän välttää turhaa mehujen litkimistä niiden sisältämän sokerin takia, mutta kyllä tuoremehu vaan kuuluu mun aamuun.

No niin, vesi herahti kielelle ja nyt rupesi tekemään mieli aamiaista… Ihanaa päivää kaikille!

HOPPUA HOPPUA - tuleeko tähän milloinkaan loppua?!

Sitä pohtii Krista Kortelainen, joka juuri raahasi kasan kirjoja kirjastosta kotiin, PUUH!!

Eilen iski totaalinen paniikki ja riittämättömyyden tunne siitä, että selviänkö tästä urakasta ikinä? Onko minulla tarpeeksi luonnetta saattaa kunnialla loppuun se minkä aloitin, valmistunko koskaan?! 

Hetken epätoivossa rypemisen jälkeen päätin ryhdistäytyä, itsesyytökset ja jossittelut eivät tässä auta, jos meinaan saada jotain aikaiseksi – on toimittava!

Aloitin pohtimalla tavoitteitani ja tässä teillekin muutama vinkki tavoitteiden asettamiseen. 

Tavoitteita on turha asettaa, elleivät ne ole sinulle merkityksellisiä, eli kun olet miettinyt että MITÄ HALUAT, on syytä pohtia että MIKSI se on sinulle tärkeää, MIKÄ sinua MOTIVOI? Miksi haluat juuri sitä mitä haluat? Kukaan tuskin jaksaa pakertaa jonkun täysin turhan asian eteen ihan vain pakertamisen ilosta, mieti mikä on se porkkana joka sinua odottaa.

Sen jälkeen kun olet motivoinut itsesi ja tiedät miksi olet tavoittelemassa sitä mitä olet, kannattaa miettiä tovi sitä, että onko tavoitteesi realistinen, voitko sinä itse todella vaikuttaa siihen että onnistut ja miten voit vaikuttaa?

Sitten pääsetkin viimeiseen vaiheeseen, joka ainakin minun kohdallani on se oleellisin, DEAD LINE eli aikataulu. Aseta itsellesi tavoitteen saavuttamiseen aikaraja. Siitähän voi tarpeen vaatiessa myöhemmin joustaa, mutta  aikataulu tuo ryhtiä suunnitelmaan.

Mun ote opiskelusta on jossain vaiheessa hieman lipsunut ja nyt opintoni laahaavat, minulla on paljon kirittävää ja paljon luettavaa. Päätin kuitenkin aloittaa lukuaikataulun laatimisesta. 

Kunnollisen lukujärjestyksen laatimiseen menee tovi, mutta se maksaa itsensä takaisin  myöhemmin, kun  siihen turhaan haahuiluun, pähkäilyyn ja ryhtymisen aloittamiseen ei tuhraannu aikaa – sen kuin vaan noudatat lukujärjestystä! Mitä ne sanovatkaan, hyvin ajateltu on puoliksi tehty.

Noh, tyypillistä minua on jääräpäisyys ja kunnianhimoiset suunnitelmat, niin myös tässäkin asiassa, sillä kyllähän tuo lukujärjestys aika tiukalta näyttää… Mutta olen minä jotain matkani varrella oppinut,  määräänsä enempää ei kannata puuskuttaa, koneisto väsyy jos sitä ei välillä öljyä. Eihän kukaan jaksa pakertaa jos välillä ei ole jotain kivaa puuhaa joka vie ajatukset toisaalle.

Eli, kun siis suunnittelet lukuaikataulua, pidä mielessä myös huvi, omat harrastukset ja mikä tärkeintä, myös liikunta. Ilman happea pää ei nimittäin toimi ja hyvä vireystila auttaa keskittymään. Tosiaan, mainitsin jo aiemmin blogissani että vietän keskimäärin 6 tuntia päivässä istuen, jo se on hyvä syy nousta ja lähteä liikkeelle!

Eivätkä ne aivot toimi myöskään ilman polttoainetta, joten varaa aikaa ruokailuun. Ei ole kenenkään etu jos jätät aamiaisen tai lounaan syömättä – muutut vain kiukkuiseksi, keskittymisesi herpaantuu eikä oppikaan oikeasti mene sen nopeammin perille. Siis syö, juo, liiku ja lepää myös välillä.

Kyllähän tämä kauhistuttaa, kun kaikki on vielä edessä, mutta ei auta kuin ottaa härkää sarvista ja aloittaa. Päivä kerrallaan, pikku hiljaa ja paniikkia välttäen.

P.S. Visualisointi kuulemma myös edistää onnistumista, kokeilin sitäkin ja visualisoin itseni kauppatieteiden maisterin todistus kädessäni,  näkisittepä valmistujaisasuni…spectacular!

BFF – Muutama sana ystävyydestä

Olette kai törmänneet BFF – best friends forever - koruihin, paitoihin, puhelimen kuoriin ja muuhun sälään, jolla parhaat ystävät voivat kertoa ystävyydestään toiselle? Niin minäkin. Kuljin yhtenä päivänä kaupungilla ja edessäni käveli ilmeisesti parhaat ystävykset, tai näin ainakin tulkitsin heidän asunsa perusteella,  heillä kun oli samanlaiset hupparit, joiden selkämyksissä luki: BFF, best friends forever sekä nuoli, joka osoitti toista.

Täytyy myöntää, että huppari oli katseenvangitsija, mutta ostaisinko samanlaisen itselleni ja ystävälleni? – en tiedä, tuskinpa. Jäin kuitenkin katselemaan edessäni verkkaiseen tahtiin kulkevia tyttöjä ja miettimään heidän asujensa sanomaa - ystävyyttä.

Mikä tekee jostakin besun eli parhaan kaverin? Onko minulla besua? Tai voiko niitä siis olla monta, pitääkö olla vain yksi? Onko tosiaan niin, että kun besuksi on ryhdytty, niin sitten besuja ollaan läpi koko elämän? Mitä jos ystävyyteen tuleekin särö? Mitä sitten tapahtuu? Luovutetaanko huppari tai korun toinen puolikas toiselle?

Jäin miettimään omia ystäviäni vuosien varrelta, niitä tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa olen jakanut salaisuuksiani.  Yksi heistä on kämppikseni Sonja.

Kyllä se vaan niin on, että kun asuu yhdessä jonkun kanssa ja jakaa ruokalaskun, siivousvuorot, aamiaiset ja hampaiden pesuhetken, niin sitä jotenkin ihan eri tavalla liimautuu yhteen.

Ja tietenkin on sitten ne mystiset kemiat, jotka joko kohtaavat tai sitten eivät. Meillä Sonjan kanssa yhteinen aaltopituus löytyi lähes heti, ja kun takana on liuta käänteentekeviä yhteisiä kokemuksia ja kohelluksia, niin perusta elinikäiselle ystävyydelle on luotu.

Mitä sitten ystävän kanssa tehdään? No ihan mitä mieleen pälkähtää, mutta ennen muuta nauretaan yhdessä! Tosiystävän kanssa kikatushepuli on luonteva osa yhdessäoloa, eikä pieruhuumorin kanssa tarvitse kursailla.

Nauru sitoo yhteen, mutta niin tekee myös suru. Nimittäin toinen tosiystävyyden mittari on myötätunto, kun mieli on apea ja itku herkässä, on tosiystävä se, jonka kainaloon voi käpertyä potemaan ilman sanoja – hän kyllä ymmärtää.

Nyt kun mietin, en voi muuta todeta kuin että olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla on ystävä, jonka kanssa jakaa ilot ja surut… ja kämppä! Ties vaikka ostaisimmekin ne BFF hupparit,  voisimmepa sitten eläkepäivillä hupparimummoina muistella yhdessä opiskeluaikojemme kohelluksia! :D

Pitäkää huoli ystävistänne! Pus! 

RYHTIÄ! – sekä iloa ja virkeyttä parijoogasta

Hei ihanat,

viime aikoina on ollut  kaikenlaista menoa, enkä ole hetkeen ehtinyt päivittää tätä blogia, mutta täällä ollaan taas! Jaa että missäkö olen huidellut niin kiireisenä…? Noh, sanotaan näin, että tässä on ollut kaikenlaista pientä säätöä niin opiskelu- kuin ihmissuhde rintamallakin.

Kaikenlaiseen säätöön liittyen, tällä viikolla sattui myös tilanne, jossa ajauduin parijoogaan. Jep. Ei siitä sen enempää, että miten siihen tilanteeseen ajauduin, mutta itse parijoogasta kyllä. Nimittäin, innostuin aika lailla yhdessä tehtävistä tehokkaista liikkeistä. Olen ennen jonkin verran joogannut, mutta aina yksin. Joogaaminen minun tapauksessa on  ollut sellaista omaan kuplaan käpertymistä ja ajattelin että liikesarjojen tekeminen toisen kanssa olisi jotenkin hankalaa ja kiusallista. Mutta ei, oli yllättävän kivaa joogata ja venytellä toisen kanssa.

Tuon yhteisen tuokion seurauksena ajattelin tehdä ryhtiliikkeen,  kirjaimellisesti. Nimittäin, tässä yhtenä päivänä, selkääni oikoessa, laskin huvikseni, että vietän vuorokauden aikana keskimäärin 6 tuntia istuma-asennossa. Eipä siis ole mikään ihme, että niskaa särkee, veri ei kierrä päähän ja selkä on väsynyt, puhumattakaan siitä, että mitä tämä kaikki istuminen tekeekään ryhdilleni… Oli siis oikeastaan onni että ajauduin joogaamaan kämppikseni kanssa, sillä se sai minut myös heräämään, en halua olla kyömyselkä!

Päätin siis, että alan venytellä ja /tai joogata päivittäin, vaikka vain edes yhden liikkeen päivässä jos on kiire. Eikä kehonhuolto teillekään pahaa tee, rakkaat lukijani, ja siksipä taltioin muutaman helpon liikkeen teidänkin iloksenne.

Syvähengityksillä on hyvä aloittaa, happi kulkee kehoon, samalla kiireet karisevat ja mieli rauhoittuu. Risti-istunta tekee myös hyvää ryhdille. Pidä selkä suorana ja hengitä muutaman kerran nenän kautta syvään sisään ja suun kautta hitaasti ulos.

Hengittelystä on helppo siirtyä seuraavaan liikkeeseen, joka venyttää sisäreisiä. Edelleen, kiinnitä huomiota istuma-asentoosi, älä päästä selkää notkolle, vaan pidä hyvä ryhti. Istukaa parin kanssa vastakkain, ottakaa toisianne kädestä kiinni ja laittakaa jalkapohjat yhteen. Tässä asennossa on hyvä olla muutaman syvähengityksen verran.

Tämä liike lisää yläkehon liikkuvuutta.  Sinä joka teet paljon istumatyötä, muista kiertoliike, päivittäin! Istukaa parin kanssa risti-istunnassa vastakkain ja ottakaa toisianne kiinni kuvan osoittamalla tavalla. Toistakaa liikettä muutaman hengityksen verran ja sitten vaihtakaa puolta, jotta toinenkin puoli venyy.

Okei, sitten vähän vaativampi liike, joka tekee hyvää tasapainolle, selälle  ja keskikehon syville vatsalihaksille….ja on hauskaa. (Mutta olkaa varovaisia!) Kun makaat maassa, huomioi ettei selkäsi mene notkolle.

Tämä on ihana ja rentouttava venytys, joka avaa rintakehää ja venyttää selkää. Istukaa parinne kanssa selät vastakkain. Toinen kumartuu eteen ja toinen kallistuu eteen kumartuvan selkää vasten taaksepäin. Taas muutama rauhallinen hengitys ja sitten vuoro vaihtuu toisinpäin.

Tämä on niin kiva ja helppo liike jolla olisi hyvä aloittaa vaikka jokainen päivä sillä se saa energiat virtaamaan. Ottakaa parinne kanssa toisianne lujasti käsistä kiinni ja nojatkaa kumpikin omalla painollanne hieman taaksepäin. Kallista päätäsi myös hieman, ei liikaa, taaksepäin.

Tässäpä tämä tällä kertaa, pitäkää itsestänne huolta ja askel ryhdikkäänä! Ja hei, yksikin liike päivässä on parempi kuin ei mitään… 

SUPERFOOD – SUPERGOOD! –välipala joka tekee sinulle hyvää

No niin. Jälleen täällä paasaan terveysasioita, mutta hei… ajattelin jakaa teille reseptin, koska tämä smoothie on oikeasti tosi hyvä.

Monet teistä tietävätkin että liikun paljon, lenkkeilen ja jumppaan. Energiaa pitää saada, mutta aina ei ole aikaa istahtaa kunnon lounaalle ja syödä kunnolla. Hyvin usein olen siis turvautunut nopeaan keinoon ja tehnyt smoothien. Niihin saa kätevästi ympättyä vaikka mitä ja smoothie on helppo nauttia vaikka lennossa matkalla luennolle. Kovana kuntoilijana on tietenkin myös huolehdittava siitä, että saan myös tarvittavan määrän proteiinia ja kuituja.

Vaikka smoothie niin kätevä välipala onkin ongelma itselläni on ollut se, että olen alkanut toistaa itseäni.  Jep. Usein huomaan laittavani blenderiin ne tutut, turvalliset ja hyväksi havaitut raaka-aineet ja ennen pitkää smoothiet ovat alkaneet maistua puulta. Siksipä vietin hetken netissä ja etsin uusia inspiroivia reseptejä. Ja kas, löysin Pinterestistä niin ihanan reseptin, että se on pakko jakaa teillekin - nam! (+ se on myös gluteeniton ja vegaanille sopiva)

Tähän smoothieen tarvitset:

Kourallisen pinaattia

1 pakastettu banaani (lohkottuna)

1 pakastettu sellerinvarsi (lohkottuna)

3 ruokalusikallista maapähkinävoita (luomu)

3 teelusikkaa raakakaakaojauhetta

vaniljalla maustettua mantelimaitoa

Laita lohkotut banaanit ja sellerit blenderiin.

Voit toki myös käyttää tuoretta banaania ja selleriä, mutta pakastettuna ne tuovat smoothien ihanaa viileyttä ja myös vaahtoutuvat paremmin. (Vinkki: Usein lohkon pöydälle jääneet hieman tummuneet banaanit pakkaseen, sieltä ne on sitten helppo käyttää smoothieihin.)

Lisää muut ainekset ja sekoita.

Smoothien voit koristella oman maun mukaan vaikkapa pähkinärouheella.

Juoma on valmista nautittavaksi!

Jos sinun on vaikea löytää luomu maapähkinävoita ja raakakaakaojauhetta, voit toki korvata ne makeammilla versioilla – silloin smoothiesta tulee tosin enemmän herkku ja vähemmän superfood

P.S. Smoothie toimii myös ilman kaakaota ja maapähkinävoita.  Silloin voit halutessasi lisätä makeutta esim. hunajalla.

PITKÄÄ IKÄÄ PUSSAILUSTA – kuinka tehdä kaunis huulimeikki.

Hei ihanaiset lukijani!

Tässä postauksessani ajattelin antaa kaiken huomion huulille. Tiesittekö että pussailu saattaa pidentää ikää? En minäkään aiemmin, mutta näin kuulemma on. Minähän siis olen suuri pussailun ystävä, rakastan kaikenlaisia pusuja, suukkoja ja suudelmia, mutta enpä arvannutkaan kuinka terveellistä se on!  Siispä päätin antaa teille vinkin siitä, kuinka meikata houkuttelevat pusuhuulet.

Ensinnäkin, mikään ei ole sen ärsyttävämpää kuin kuivat ja lohkeilevat huulet, joten pusuhuulien meikkaus kannattaa aloittaa rasvauksesta. Hanki hyvä huulirasva ja käytä sitä ainakin öisin. (Välillä voit myös kuoria huuliasi esim. sokerilla ja hunajalla)

Minusta huulimeikin pitää olla huoliteltu, ja siksi aloitan aina rajauksesta.
Valitsen rajauskynän värin aina mahdollisimman läheltä käyttämäni huulipunan sävyä. (Jos rajauskynän ostaminen tuntuu hankalalta, kysy apua kosmetiikkamyyjältä, he osaavat hommansa!)

Kun olet rajannut huulesi, levitä puna huolella joko siveltimellä tai suoraan huulipuikosta, miten olet tottunut. Keskity.  Itse levitän punaa yleensä kaksi – kolme kerrosta ja sitten painan ylimääräiset hellästi paperiin.

Minä olen sitä mieltä että huulimeikkiä elävöittää pieni kiito ja sillä viimeistelenkin yleensä huulimeikkini. Myös kiilto on hyvä valita mahdollisimman läheltä huulipunan sävyä.

Muaahhh!! Kaunis huulimeikki on valmis!!

P.S. No tietenkin teitä kiinnostaa se, että kuinkas se pussailu muka edistää terveyttä… Noh, on sanottu, että pussailu toimii esim. kivunlievittäjänä, koska suuteleminen kuulemma lisää endorfiinituotantoa. Eli kun särkee ja kolottaa, pusu voi toimia paremmin kuin Burana. Pussailu myös kohottaa mielialaa, koska suuteleminen vapauttaa oksitoniinia. (Allekirjoitan tämän!) Eli, jos olet apea, niin pussailu voi helpottaa oloasi. Eikä ainoastaan henkisesti, vaan myös fyysisesti, nimittäin, suudellessa vaihdat sylkeä toisen ihmisen kanssa ja tämä aiheuttaa sen, että immuniteettisi vieraita bakteereja vastaan kasvaa ja saat lisää vastustuskykyä. Jotkut myös sanovat, että suuteleminen voi myös auttaa laihduttamaan, koska suutelemisen aiheuttamat tunteet saavat kehon polttamaan kaloreita kun pulssi nousee.

Ei kun pussailemaan!

MUUTAMA SANA KUVAAMISESTA – viisi vinkkiä blogikuviin

Tämä blogin pitäminen on kyllä ollut hyvin antoisaa ja kiitos teille lukijani, että olette olleet kiinnostuneita siitä ja suuri kiitos myös palautteesta!

Tässä eräänä päivänä sain positiivista palautetta kevätmuotia käsittelevästä blogikirjoituksestani ja erityisesti kyseisen postauksen kuvista.

Jäin miettimään tuota palautetta ja yleisestikin sitä, että mikä kuvista tekee hyviä. Täytyy myöntää, että kuvaajana minä koen kyllä olevani täysin aloittelija ja siksi usein käännynkin valokuvaaja kämppikseni puoleen – hänellä on silmää ja taitoa.  Tämän blogin myötä olen kuitenkin alkanut kiinnostua valokuvaamisesta ja myös oppinut paljon. (Yrityksen ja erehdyksen kautta!)

Ajattelin, että teistäkin moni saattaa olla kiinnostunut oman blogin kirjoittamisesta ja ehkäpä näistä minun yrityksen ja erheen kautta opituista asioista voi olla jotain apua teillekin,  siksipä päätin jakaa kanssanne muutaman vinkin.

Ihan ensimmäinen asia on tietenkin SISÄLTÖ, eli mitä haluat kertoa ja kuinka parhaiten voisit kuvallisesti tukea sanomaasi. Mikä on sinun visiosi, oma esteettinen käsityksesi?  Minkälaisen visuaalisen maailman haluat luoda? Käytä aikaa siis sen pohtimiselle että mitä kuvaat ja miten.

(VINKKI: Esim. jos olet päättänyt kuvata kuppikakkuja, mieti miten haluat sen tehdä. Tulevatko juuri sinun tekemäsi kuppikakut parhaiten esille trendikästä muovitarjotinta vasten kuvattuna…

vai kenties ehkä mummin vahan pitsiliinan päällä kuvattuna….

Huomaat, kuinka erilainen tunnelma kuvaan syntyy ja samalla se kertoo jotain juuri sinun tyylistäsi.)

Kun sitten olet päättänyt blogisi aiheen ja kuvattavan kohteesi sisällön, ole ROHKEA.  Oli kyseessä sitten kukkaistutus tai kiinnostava ihminen, mene rohkeasti lähelle kohdettasi äläkä jää turhan kauas tarkkailemaan.  Me haluamme nähdä ja tuntea  ja usein käy niin että liian kaukaa kuvattu kohde jää epäselväksi ja ….noh, etäiseksi.

Jos olet kiinnostunut katumuodista, niin siitä vaan rohkeasti kadulle kuvaamaan ja ottamaan kontaktia ihmisiin! Kun näet kiinnostavan tyypin, esittele rohkeasti itsesi ja kysy lupaa siihen, että saatko kuvata häntä ja voiko tuon valokuvan julkaista blogissa.

Seuraava, hyvin luonnollinen ja olennainen asia on RAJAUS.  Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei sitä välttämättä ole.  Eli mieti, mitä haluat kuvassasi näkyvän ja mitä et, muista että sinä teet rajauksen ja sinä päätät mitä kuvassasi näkyy – kaikki turha ja epäolennainen rohkeasti pois!

Muista myös vaihdella rajauksia, sillä toistuva, liian samankaltainen  kuvakoko voi tehdä tylsän ja monotonisen vaikutelman.

Sitten se oleellisin asia valokuvaamisessa, eli VALO. Kuvaajavirtuoosit ja suuret nimet tekevät ihmeitä valolla – minä en. Mutta toki olen oppinut kiinnittämään siihen huomiota ja miettimään  valaistusta. Noin yksinkertaisena nyrkkisääntönä voin sanoa, että kuvaaminen on helpointa päivänvalossa. Silloin sinulla on parhaimmat onnistumisen mahdollisuudet. Ystäväni, joka kirjoittaa ruoka-aiheista blogia, kuvaa lähes aina valmistamansa ruoka-annokset ikkunanlaudallaan. Itse olen huomannut että onnistuneimmat otokseni syntyvät luonnonvalossa ulkona. Avaa verhot ja anna valon tulla tykö!

Viimeinen asia joka kannattaa ottaa huomioon omaa blogia kuvatessa on AIKA, varaa sitä tarpeeksi. Mitään hyvää ei synny kiireessä hutiloimalla ja sama pätee myös tähänkin. Keskity, fokusoi ja mieti mitä olet tekemässä, mieti mitä taustaa vasten kuvauksen kohde tulee parhaiten esille – pihanurmella vai rustiikkisella puupinnalla? Päivänvalossa vai keinovalossa? Käytä aikaa myös kuviesi katseluun ja tutkimiseen, sillä vain niin kehityt ja löydät oman tyylisi.

Ole rohkea ja etsi oma tyylisi, sillä sinä olet ainutlaatuinen ja niin myös sinun visiosi! Usein hyvä nyrkkisääntö on myös se, että kun itse olet tyytyväinen, muutkin tykkäävät.

Innoittavia kuvaushetkiä teille kaikille tuleville blogaajille! Pus!