Katse kohti uutta!

Uudistunut blogi on muuttanut osoitteeseen mageetaelämää.fi

Tervetuloa lukemaan :)

KURKISTUS KÄSILAUKKUUN – kaikki se tärkeä mikä kulkee mukana

Voi kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että laukkumuoti suosii nyt suuria ja käytännöllisiä laukkuja,  minä kun en ole mikään pienten pussukoiden ystävä.

Minulle laukku on ensisijaisesti elämää helpottava käyttöesine, joka vetää sisäänsä kaiken tarvittavan ja on käytännöllinen käytössä. …okei, ilman kauneuspisteitä en kyllä laukkua osta.

Hyvä laadukas laukku on hintansa väärti. Tällä en nyt tarkoita sitä, että pitäisi tuhlata omaisuus pelkästään logon vuoksi, ehei. Jos maksat, maksa laadusta, hyvästä suunnittelusta ja käytännöllisyydestä.

Tällä hetkellä olen innoissani tästä vaaleanpunaisesta unelmastani, se on mun luottoasuste, kamu, kaveri ja frendi, joka ei jätä pulaan.  Tähän laukkuun mahtuu kaikki mitä tarvitsen plus vähän enemmän. Säädettävä hihna on kestävä ja hyvä, laukkua on helppo kantaa ja erityisesti minua ilahduttaa tämä pieni yksityiskohta; nappulat laukun pohjassa! Nerokasta eikö vain?! Nappulat pitävät huolen siitä, että heleän värinen laukkuni ei likaannu kun lasken sen lattialle. Arvostan todella tällaista tuotesuunnittelua.

No mitä sitten laukussani kannan, kun sen tulee olla niin tilava?

Sääkartta näyttää ailahtelevalta, joten käsilaukkuun on mahduttava sateenvarjo sekä hansikkaat. 

Jos joskus tässäkin blogissa olen maininnut, että ilman silmämeikkiä en lähde edes maitoa ostamaan, niin voisin lisätä tuohon vielä huulirasvan ja huulikiillon, sillä molemmat, tai ainakin jompikumpi niistä, löytyy aina käsilaukustani. 

Viime aikoina olen myös alkanut kuljettaa mukana korua, ihan vaan sen vuoksi, jos  päivän aikana saan yllättävän kutsun juhliin, syömään tai vaikka työhaastatteluun. Näyttävän korun avulla voi kohottaa arkisenkin asun  hieman salonkikelpoisemmaksi.

Kuinka voisinkaan tulla toimeen ilman puhelinta tai lompakkoa? –en mitenkään.

Laukustani löytyy aina myös kynä ja muistilehtiö, sillä monesti saan ideoita esim. linja-autossa istuessani. Olisi hutera olo, ellen tietäisi, että pystyn kirjoittamaan tai luonnostelemaan ideani muistiin saman tien. Eikö muuten olekin aivan ihana tämä uusi lehtiöni, rakastan sitä!

Tuon kaiken lisäksi, laukustani löytyy kaikenlaista (epäkuvauksellista) pikkusälää kuten kuulokkeet, särkylääkkeitä, nenäliinoja, leffalippuja, hammasharja, loputon määrä vanhoja kuitteja…. 

Kun lähdet laukkuostoksille, harkitse, tutki ja kokeile ennen kuin sijoitat liikaa pelkkään logoon. Mieti mikä on sinulle laukun tärkein ominaisuus, pitääkö sen mahtua fillarin etukoriin? Kannatko sitä käsivarrella vai olisiko kenties reppu käytännöllisempi? Onko musta tai ruskea sittenkään se paras värivaihtoehto, vai voisitko piristää vanhaa talvipalttootasi värikkään laukun avulla? Onko laukussa vuori? Onko siinä riittävästi taskuja? Onko hihna liian liukas, niin että se ei pysy harteilla, vai kenties turhan kitkainen että se on vaikea saada harteille? Jos kotimatkasi sisältää kilometrikaupalla kävelyä räntäsateessa, kannattaako sittenkään satsata mokkalaukkuun tai vaaleaan nahkaan, vai kenties sijoittaa materiaaliin joka hylkii vettä eikä likaannu?

Hyvä laukku on uskollinen kumppani jonka arvon tajuaa viimeistään sitten kun on viettänyt hetken arkea epäkäytännöllisen laukun kanssa. I love my pink bag!

RISE AND SHINE! –onko aamiainen päivän tärkein ateria?

Lapsuudesta asti äitini on neuvonut minua syömään kunnon aamiaisen, se kun on päivän tärkein ateria. Tätä neuvoa olenkin kuuliaisesti toteuttanut, syönyt kiltisti aamupuuroni ja todennut  kuinka hyvän aamiaisen voimalla jaksaa pitkään.

Noh, tässä yhtenä päivänä sitten silmiini osui lehtiartikkeli, jonka mukaan ryhmä  kansainvälisiä tiedemiehiä on kumonnut kyseisen väitteen – heidän tutkimustuloksiensa perusteella aamiaisen tärkeys muihin päivän aterioihin verrattuna ei ehkä olekaan niin merkityksellinen kuin olemme luulleet. Whaat?!

 Noh, sanoivat tiedemiehet mitä tahansa, minulle se on päivän tärkein ateria, r a k a s t a n  aamiaisia! Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin, on hyvä aamiainen yksi asia joka pelastaa päivän.

Mä olen yrittänyt panostaa kiireettömiin aamiaisiin erityisesti viikonloppuisin, kun arkena ei välttämättä riitä aikaa eikä energiaa. Mutta mutta, juuri nuo pienet hemmotteluhetket olisivat tärkeitä myös arkena, ja mikäs olisi sen ihanampaa kun katkaista kiireinen viikko unelma-aamiaisella vaikka keskiviikkona?! 

Mikä se itsensä hemmottelijan unelma-aamiainen sitten olisi? 

Kuten tiedätte, olen esteetikko ja olen sitä myös keittiössä,  minulle on tärkeää se miltä ruoka näyttää. Tykkään asetella ruokani kauniisti lautaselle ja haluan nähdä värejä, siksi lautasellani on paljon tuoreita kasviksia ja hedelmiä.

Rakastan meloneja, hunajamelonia, cantaloupemelonia ja arbuuseja, kiwi hedelmä on paitsi loistava C-vitamiinin lähde, myös kaunis ja ihanan makuinen.

Osa teistä saattaa jo tietää että lapsena haaveilin muuttavani Pariisiin – joo, sisälläni asuu pieni ranskatar, ah oui!  Tämä ranskatar ei voi vastustaa croissanteja… ja kun niiden sisällä on hyvää brie juustoa ja ehkäpä mansikka, niin…

Kunnon maitokahvi on unelma-aamiaisen perusta. Ja jokaisen aamun perusta. Aamulla on vain kerta kaikkiaan pakko saada k a h v i a !

 Rakastan myös jogurttia sekä mysliä. Usein sekoitan niitä keskenään ja laitan tuoreita hedelmiä joukkoon. Yksinkertaista ja hyvää.

Yritän välttää turhaa mehujen litkimistä niiden sisältämän sokerin takia, mutta kyllä tuoremehu vaan kuuluu mun aamuun.

No niin, vesi herahti kielelle ja nyt rupesi tekemään mieli aamiaista… Ihanaa päivää kaikille!

HOPPUA HOPPUA - tuleeko tähän milloinkaan loppua?!

Sitä pohtii Krista Kortelainen, joka juuri raahasi kasan kirjoja kirjastosta kotiin, PUUH!!

Eilen iski totaalinen paniikki ja riittämättömyyden tunne siitä, että selviänkö tästä urakasta ikinä? Onko minulla tarpeeksi luonnetta saattaa kunnialla loppuun se minkä aloitin, valmistunko koskaan?! 

Hetken epätoivossa rypemisen jälkeen päätin ryhdistäytyä, itsesyytökset ja jossittelut eivät tässä auta, jos meinaan saada jotain aikaiseksi – on toimittava!

Aloitin pohtimalla tavoitteitani ja tässä teillekin muutama vinkki tavoitteiden asettamiseen. 

Tavoitteita on turha asettaa, elleivät ne ole sinulle merkityksellisiä, eli kun olet miettinyt että MITÄ HALUAT, on syytä pohtia että MIKSI se on sinulle tärkeää, MIKÄ sinua MOTIVOI? Miksi haluat juuri sitä mitä haluat? Kukaan tuskin jaksaa pakertaa jonkun täysin turhan asian eteen ihan vain pakertamisen ilosta, mieti mikä on se porkkana joka sinua odottaa.

Sen jälkeen kun olet motivoinut itsesi ja tiedät miksi olet tavoittelemassa sitä mitä olet, kannattaa miettiä tovi sitä, että onko tavoitteesi realistinen, voitko sinä itse todella vaikuttaa siihen että onnistut ja miten voit vaikuttaa?

Sitten pääsetkin viimeiseen vaiheeseen, joka ainakin minun kohdallani on se oleellisin, DEAD LINE eli aikataulu. Aseta itsellesi tavoitteen saavuttamiseen aikaraja. Siitähän voi tarpeen vaatiessa myöhemmin joustaa, mutta  aikataulu tuo ryhtiä suunnitelmaan.

Mun ote opiskelusta on jossain vaiheessa hieman lipsunut ja nyt opintoni laahaavat, minulla on paljon kirittävää ja paljon luettavaa. Päätin kuitenkin aloittaa lukuaikataulun laatimisesta. 

Kunnollisen lukujärjestyksen laatimiseen menee tovi, mutta se maksaa itsensä takaisin  myöhemmin, kun  siihen turhaan haahuiluun, pähkäilyyn ja ryhtymisen aloittamiseen ei tuhraannu aikaa – sen kuin vaan noudatat lukujärjestystä! Mitä ne sanovatkaan, hyvin ajateltu on puoliksi tehty.

Noh, tyypillistä minua on jääräpäisyys ja kunnianhimoiset suunnitelmat, niin myös tässäkin asiassa, sillä kyllähän tuo lukujärjestys aika tiukalta näyttää… Mutta olen minä jotain matkani varrella oppinut,  määräänsä enempää ei kannata puuskuttaa, koneisto väsyy jos sitä ei välillä öljyä. Eihän kukaan jaksa pakertaa jos välillä ei ole jotain kivaa puuhaa joka vie ajatukset toisaalle.

Eli, kun siis suunnittelet lukuaikataulua, pidä mielessä myös huvi, omat harrastukset ja mikä tärkeintä, myös liikunta. Ilman happea pää ei nimittäin toimi ja hyvä vireystila auttaa keskittymään. Tosiaan, mainitsin jo aiemmin blogissani että vietän keskimäärin 6 tuntia päivässä istuen, jo se on hyvä syy nousta ja lähteä liikkeelle!

Eivätkä ne aivot toimi myöskään ilman polttoainetta, joten varaa aikaa ruokailuun. Ei ole kenenkään etu jos jätät aamiaisen tai lounaan syömättä – muutut vain kiukkuiseksi, keskittymisesi herpaantuu eikä oppikaan oikeasti mene sen nopeammin perille. Siis syö, juo, liiku ja lepää myös välillä.

Kyllähän tämä kauhistuttaa, kun kaikki on vielä edessä, mutta ei auta kuin ottaa härkää sarvista ja aloittaa. Päivä kerrallaan, pikku hiljaa ja paniikkia välttäen.

P.S. Visualisointi kuulemma myös edistää onnistumista, kokeilin sitäkin ja visualisoin itseni kauppatieteiden maisterin todistus kädessäni,  näkisittepä valmistujaisasuni…spectacular!

BFF – Muutama sana ystävyydestä

Olette kai törmänneet BFF – best friends forever - koruihin, paitoihin, puhelimen kuoriin ja muuhun sälään, jolla parhaat ystävät voivat kertoa ystävyydestään toiselle? Niin minäkin. Kuljin yhtenä päivänä kaupungilla ja edessäni käveli ilmeisesti parhaat ystävykset, tai näin ainakin tulkitsin heidän asunsa perusteella,  heillä kun oli samanlaiset hupparit, joiden selkämyksissä luki: BFF, best friends forever sekä nuoli, joka osoitti toista.

Täytyy myöntää, että huppari oli katseenvangitsija, mutta ostaisinko samanlaisen itselleni ja ystävälleni? – en tiedä, tuskinpa. Jäin kuitenkin katselemaan edessäni verkkaiseen tahtiin kulkevia tyttöjä ja miettimään heidän asujensa sanomaa - ystävyyttä.

Mikä tekee jostakin besun eli parhaan kaverin? Onko minulla besua? Tai voiko niitä siis olla monta, pitääkö olla vain yksi? Onko tosiaan niin, että kun besuksi on ryhdytty, niin sitten besuja ollaan läpi koko elämän? Mitä jos ystävyyteen tuleekin särö? Mitä sitten tapahtuu? Luovutetaanko huppari tai korun toinen puolikas toiselle?

Jäin miettimään omia ystäviäni vuosien varrelta, niitä tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa olen jakanut salaisuuksiani.  Yksi heistä on kämppikseni Sonja.

Kyllä se vaan niin on, että kun asuu yhdessä jonkun kanssa ja jakaa ruokalaskun, siivousvuorot, aamiaiset ja hampaiden pesuhetken, niin sitä jotenkin ihan eri tavalla liimautuu yhteen.

Ja tietenkin on sitten ne mystiset kemiat, jotka joko kohtaavat tai sitten eivät. Meillä Sonjan kanssa yhteinen aaltopituus löytyi lähes heti, ja kun takana on liuta käänteentekeviä yhteisiä kokemuksia ja kohelluksia, niin perusta elinikäiselle ystävyydelle on luotu.

Mitä sitten ystävän kanssa tehdään? No ihan mitä mieleen pälkähtää, mutta ennen muuta nauretaan yhdessä! Tosiystävän kanssa kikatushepuli on luonteva osa yhdessäoloa, eikä pieruhuumorin kanssa tarvitse kursailla.

Nauru sitoo yhteen, mutta niin tekee myös suru. Nimittäin toinen tosiystävyyden mittari on myötätunto, kun mieli on apea ja itku herkässä, on tosiystävä se, jonka kainaloon voi käpertyä potemaan ilman sanoja – hän kyllä ymmärtää.

Nyt kun mietin, en voi muuta todeta kuin että olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla on ystävä, jonka kanssa jakaa ilot ja surut… ja kämppä! Ties vaikka ostaisimmekin ne BFF hupparit,  voisimmepa sitten eläkepäivillä hupparimummoina muistella yhdessä opiskeluaikojemme kohelluksia! :D

Pitäkää huoli ystävistänne! Pus! 

RYHTIÄ! – sekä iloa ja virkeyttä parijoogasta

Hei ihanat,

viime aikoina on ollut  kaikenlaista menoa, enkä ole hetkeen ehtinyt päivittää tätä blogia, mutta täällä ollaan taas! Jaa että missäkö olen huidellut niin kiireisenä…? Noh, sanotaan näin, että tässä on ollut kaikenlaista pientä säätöä niin opiskelu- kuin ihmissuhde rintamallakin.

Kaikenlaiseen säätöön liittyen, tällä viikolla sattui myös tilanne, jossa ajauduin parijoogaan. Jep. Ei siitä sen enempää, että miten siihen tilanteeseen ajauduin, mutta itse parijoogasta kyllä. Nimittäin, innostuin aika lailla yhdessä tehtävistä tehokkaista liikkeistä. Olen ennen jonkin verran joogannut, mutta aina yksin. Joogaaminen minun tapauksessa on  ollut sellaista omaan kuplaan käpertymistä ja ajattelin että liikesarjojen tekeminen toisen kanssa olisi jotenkin hankalaa ja kiusallista. Mutta ei, oli yllättävän kivaa joogata ja venytellä toisen kanssa.

Tuon yhteisen tuokion seurauksena ajattelin tehdä ryhtiliikkeen,  kirjaimellisesti. Nimittäin, tässä yhtenä päivänä, selkääni oikoessa, laskin huvikseni, että vietän vuorokauden aikana keskimäärin 6 tuntia istuma-asennossa. Eipä siis ole mikään ihme, että niskaa särkee, veri ei kierrä päähän ja selkä on väsynyt, puhumattakaan siitä, että mitä tämä kaikki istuminen tekeekään ryhdilleni… Oli siis oikeastaan onni että ajauduin joogaamaan kämppikseni kanssa, sillä se sai minut myös heräämään, en halua olla kyömyselkä!

Päätin siis, että alan venytellä ja /tai joogata päivittäin, vaikka vain edes yhden liikkeen päivässä jos on kiire. Eikä kehonhuolto teillekään pahaa tee, rakkaat lukijani, ja siksipä taltioin muutaman helpon liikkeen teidänkin iloksenne.

Syvähengityksillä on hyvä aloittaa, happi kulkee kehoon, samalla kiireet karisevat ja mieli rauhoittuu. Risti-istunta tekee myös hyvää ryhdille. Pidä selkä suorana ja hengitä muutaman kerran nenän kautta syvään sisään ja suun kautta hitaasti ulos.

Hengittelystä on helppo siirtyä seuraavaan liikkeeseen, joka venyttää sisäreisiä. Edelleen, kiinnitä huomiota istuma-asentoosi, älä päästä selkää notkolle, vaan pidä hyvä ryhti. Istukaa parin kanssa vastakkain, ottakaa toisianne kädestä kiinni ja laittakaa jalkapohjat yhteen. Tässä asennossa on hyvä olla muutaman syvähengityksen verran.

Tämä liike lisää yläkehon liikkuvuutta.  Sinä joka teet paljon istumatyötä, muista kiertoliike, päivittäin! Istukaa parin kanssa risti-istunnassa vastakkain ja ottakaa toisianne kiinni kuvan osoittamalla tavalla. Toistakaa liikettä muutaman hengityksen verran ja sitten vaihtakaa puolta, jotta toinenkin puoli venyy.

Okei, sitten vähän vaativampi liike, joka tekee hyvää tasapainolle, selälle  ja keskikehon syville vatsalihaksille….ja on hauskaa. (Mutta olkaa varovaisia!) Kun makaat maassa, huomioi ettei selkäsi mene notkolle.

Tämä on ihana ja rentouttava venytys, joka avaa rintakehää ja venyttää selkää. Istukaa parinne kanssa selät vastakkain. Toinen kumartuu eteen ja toinen kallistuu eteen kumartuvan selkää vasten taaksepäin. Taas muutama rauhallinen hengitys ja sitten vuoro vaihtuu toisinpäin.

Tämä on niin kiva ja helppo liike jolla olisi hyvä aloittaa vaikka jokainen päivä sillä se saa energiat virtaamaan. Ottakaa parinne kanssa toisianne lujasti käsistä kiinni ja nojatkaa kumpikin omalla painollanne hieman taaksepäin. Kallista päätäsi myös hieman, ei liikaa, taaksepäin.

Tässäpä tämä tällä kertaa, pitäkää itsestänne huolta ja askel ryhdikkäänä! Ja hei, yksikin liike päivässä on parempi kuin ei mitään…